#MitenSullaMenee? -kampanja

Yks opettaja kannusti meitä kirjoittamaan hänelle kirjeen äikäntunnilla. Mulle oli helppo avautua siinä, kun elämässä oli monenlaista haastetta. Sain häneltä vastauskirjeen, jonka rohkaisevat sanat jäivät ikuisesti mieleen. En olis koskaan uskaltanut niistä asioista ääneen puhua. Haluaisin rohkaista nuoria, että jos ei voi puhua, niin aina voi kirjoittaa ikävät ajatukset ulos. Nykyään on chatteja ja muita.

Riittää kun sun elämässä on yksi ihminen, joka uskoo suhun🫂🩷 Mullakin oli lapsuudessa/nuoruudessa tämmöinen yksi ihminen, joka uskoi muhun kun kukaan muu ei - tai muut luovuttivat. Ilman häntä, en olisi kaiken kokemani jälkeen vahva tänään🩷 Ilman hänen esimerkkiään, en itsekään uskoisi tänään niihin nuoriin, joihin muut eivät näytä uskovan🩷 Terveisiä sinne pilven reunalle🪽❤️✨️

Parhaan kaverin isä painotti koulunkäynnin tärkeyttä, vaikkei meitä olis siinä kohtaa vähempää kiinnostanut. Sillä oli jäänyt koulut kesken ja katui sitä kovasti. Tuli opiskeltua hyvä ammatti ja siitä oon kiitollinen hänelle.

Äiti kannusti aina ja nyt ymmärtää, että kuinka se oli tärkeää vaikka vähän ärsyttikin silloin.

Vanhemmat koska miks ei

Iskä on aina ollut kärsivällinen, ahkera ja lempeä. Hänen tapa käsitellä elämän haasteita rauhallisesti ja päättäväisesti on ollut mulle suuri esikuva. Kun elämässäni oli vaikeita hetkiä, hänen tuki auttaa mua jaksamaan ja uskomaan itseeni. Ja joskus vaikkei se sanonut mitään niin tiesit, että se on ylpeä. Haluisin sanoo, että muista, että aina on joku, joka on just susta ja sun saavutuksista iloinen ja ylpeä.

Minulla oli nuoruudessa montakin aikuista, jotka välittivät meistä lapsista ja joihin pystyi luottamaan. Oli naapurissa perhetuttava, lasten kanssa leikkiä laskeva setä, jolta opin aika lempeää huumoria, itsensä ja toisten hyväksymistä. Vaikka myöhemmin ymmärsin hänellä olleen päihderiippuvuutta, hän ei koskaan haissut viinalle tai käyttäytynyt oudosti meidän lasten seurassa. Hän näytti, että meissä ihmisissä on monta puolta ja yleensä meissä kaikissa on niitä hyviä puoliakin. Hänen ansionaan pidän osaltaan sitä, että olen saanut sellaisia sosiaalisia taitoja, joista on ollut hyötyä erilaisten ihmisten seurassa työssä ja vapaa-ajalla.

Minulle tärkeitä henkilöitä oli useita, eri elämäntilanteissa ja -vaiheissa, eräänlaisena turvaverkkojen nauhana. Mutta kaikkia heitä yhdisti se, että he pysähtyivät kohdalleni ja kysyivät joko suoraan tai epäsuorasti, mitä kuuluu ja olenko avun tarpeessa. Tämä herätti myös itseni arvioimaan tilannettani, sillä jos joku ulkopuolinen oli minusta huolissaan, olisiko minunkin syytä havahtua. Eli vaikka kysymykseen "miten sinulla menee" ei nuorelta saisikaan heti vastausta, voi se olla alku jollekin muutokselle. Muista olla läsnä, se on merkityksellistä!

Kun olin nuori, muistan, että tätini kysyi minulta aina nimenomaan "Miten sulla menee?". Vastasin todella usein "Hyvin." ja vaihtoin puheenaihetta. Kun elämässä tuli eteen isompia vastaankäymisiä, jotka tädilleni paljastuivat, hän kysyi itkien miksen ollut kertonut, että minulla on vaikeuksia. Havahduin itse vasta tuolloin siihen, että minulla oli todella ympärilläni välittävä aikuinen. Sen jälkeen asioista olikin helpompi jutella. Pidä silmät ja sydän auki. Joku välittää varmasti.

Olin onnekas, sillä minulla oli kannustava perhe. Vanhemmat loivat uskoa siihen, ettei saa antaa periksi ja asioilla on tapana järjestyä. Nuoruuden hölmöilyissäkin tiesin, että kotiin saa tulla, oli tilanne mikä hyvänsä. Opin myös uskomaan, että riitän tällaisena kuin olen. Toivon, että osaan jakaa vastaavanlaista tukea oman elämäni nuorille.

Oon monesti muistellut Riitta-nimistä valmentajaa. Se välitti oikeasti siitä että mitä mulle kuuluu. Varmaan tiesi että mun kotiolot oli mitä oli. Se sanoi että musta voi tulla mitä vaan, jos oon valmis tekemään töitä omien tavoitteiden eteen. Jotenkin se usko tarttui. Musta tuli ihminen joka ei anna periksi ihan helpolla.

Viisas vaarini saattoi aikanaan arvostella jotain tekoani, mutta persoonaa ei koskaan. Neuvoa kysyessä hän ei tarjonnut valmiita ratkaisuja, vaan antoi muutaman vaihtoehtoisen näkemyksen ja painotti, että minä päätän itse miten ratkaisen asian. Ajattelen, että on tärkeää laajentaa katsantokantaa ja korostaa omaa vastuuta päätöksenteossa. Meillä on paljon oikeuksia, mutta oikeudet tuo myös vastuuta ja velvollisuuksia.

Kun olin nuori, terapeuttini uskoi minuun. Hän sanoi että olen kukka, joka on vasta puhkeamaisillaan kukkaan ja nämä sanat aina muistuvat mieleeni aika ajoin.

Minun pappa oli sodan käynyt, rujo mutta lempeä mies. Kun olin nuori hän kuunteli, otti syliin, nauratti, oli lempeä ja pienillä eleillä osoitti välittämistä. Koin tulleeni kuuluksi. Papalta opin hyväksymisen, hassuttelun ja lempeyden.

Ensimmäisen kesätyöpaikan timpuri Jaska tuli ensimmäisenä mieleen. Jaska lopetti lyhyeen muiden kettuilut nuorelle ja osaamattomalle kollille. Opetti, että töihin tullaan ajoissa ja ne tehdään huolella ettei tule jälkikäteen sanomista. Nykyisessä työssä yritän toimia samanlaisena esimerkkinä nuorille työntekijöille. Ei kukaan osaa ennenku joku opettaa ja näyttää mallia.